MIELIPIDE: Rantakylän terveyspalveluiden kohtaloa voidaan muuttaa avaamalla palveluverkko
Rantakylän terveysaseman ennenaikainen sulkeminen sisäilmaongelmien vuoksi on valitettava mutta välttämätön ratkaisu. Kenenkään ei tule joutua asioimaan tai työskentelemään terveydelle haitallisissa tiloissa. Päätös siirtää palvelut on herättänyt ymmärrettävästi voimakkaita tunteita ja kritiikkiä, sillä moni odotti palveluiden pysyvän tai vähintään jatkuvan ennallaan Tikkamäen sote-keskuksen toiminnan käynnistymiseen saakka.
Viranhaltijoiden näkökulmasta toiminta on ollut loogista. Korvaavien tilojen etsimiseen, saati uusien rakentamiseen ei ole nähty perustetta, koska edellisen aluevaltuuston linjauksen mukaan Rantakylän terveysaseman toiminta olisi joka tapauksessa päättymässä muutaman vuoden kuluessa.
Nykytilannetta ymmärtääkseen on palattava siihen hetkeen, jolloin palveluverkosta päätettiin.
Aluevaltuusto hyväksyi lokakuussa 2024 palveluverkkopäätöksen, jonka keskeinen linjaus oli, että jokaisessa kunnassa on yksi sote-keskus tai -asema. Päätös ei ollut yksimielinen, sillä osa keskustan, Liike Nytin ja vasemmiston valtuutetuista jätti eriävän mielipiteen. Loput hyväksyivät palveluverkkopäätöksen ja samalla myös Rantakylän terveysaseman lakkauttamisen.
Päätöksen seuraukset konkretisoituvat nyt Joensuussa, kun maakunnan suurin väestökeskittymä, Rantakylä–Utra–Mutala–Lehmo, on jäämässä ilman kattavia lähipalveluja. Tämä vaikeuttaa väistämättä alueella asuvien lapsiperheiden ja ikäihmisten arkea.
Parhaillaan hyvinvointialueella valmistellaan hyvinvointialuestrategiaa, johon palveluverkko ei kuulu. Se määritellään palvelustrategiassa, joka päivitetään kerran valtuustokaudessa. Juuri tässä yhteydessä palveluverkko on mahdollista tuoda uudelleen poliittiseen päätöksentekoon, mikäli siihen nähdään tarvetta. Tällaisia kannanottoja on alkanut kuulua.
Uudelleentarkastelulle voisi olla myös aitoja perusteita. Palveluverkkopäätös tehtiin väljäksi ja jätti merkittävää harkintavaltaa viranhaltijoille ja aluehallitukselle, jotka tekevät tarkemmat linjaukset palvelujen järjestämisestä sote-järjestämissuunnitelmien puitteissa. Harkintavallan esimerkkinä sote-aseman lääkärin ja hoitajan vastaanotto voi vaihdella yhdestä viiteen päivään viikossa. Joustavuus on perusteltua, mutta samalla se heikentää poliittista ohjausta ja lähipalveluiden ennakoitavuutta maakunnan asukkaille.
Palveluverkon avaaminen aiheuttaisi haastavassa rahoitustilanteessa olevalle hyvinvointialueelle väistämättä lisää taloudellista painetta. Toisaalta samalla on syytä kysyä, ovatko terveysaseman seinissä syntyvät säästöt varmuudella niin merkittäviä, että ne kattavat lisäkustannukset, jos hoitoon hakeutuminen viivästyy tai terveysongelmat päätyvät raskaampiin ja kalliimpiin palveluihin. Tätä terveysvaikutusten ja talouden välistä suhdetta on nyt syytä vertailla erityisen tarkasti Rantakylän toimintojen lakkautuessa ja tarvittaessa on uskallettava vetää selkeitä johtopäätöksiä.
Rantakylän terveyspalveluiden kohtalo on toistaiseksi sinetöity, mutta sitä voidaan vielä muuttaa tuomalla palveluverkko uudelleen päätöksentekoon. Tämä edellyttää kuitenkin aitoa yhteistä tahtoa.