MIELIPIDE: Suomen terveydenhuolto ja työpaikat pitää pelastaa

Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen kolmas yt-neuvottelu kahden vuoden aikana on rimanalitus, joka tuntuu väärältä. Moni joutuu jälleen miettimään, jatkuuko oma työ, riittääkö perheen toimeentulo ja kuinka tulevaisuutta uskaltaa suunnitella.

Hyvinvointialueiden talousahdingon juurisyy on tiedossa. Nurinkurista on, että talouden rakenteet ovat kunnossa, mutta kattamaton alijäämä pakottaa edelleen sopeuttamaan. Samalla rahoitusmalli ei kohtele alueita oikeudenmukaisesti. Hallituksen arvovalintojen myötä Pohjois-Karjalan rahoitus kasvaa ensi vuonna 1,4 prosenttia, eikä kasvu riitä kattamaan arvioituja kustannuksia. Kun tähän yhdistetään ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa tekevien sote-järjestöjen leikkaukset, suomalaista terveydenhuoltoa on moukaroitu aivan liikaa.

Toisaalta on syytä kysyä, hätiköidäänkö hyvinvointialueella?

Vielä keväällä puhuttiin työrauhasta ja talouden tilanne näytti hyvältä. Aiemmin päätetyt toiminnan rakennemuutokset ovat ennättäneet vaikuttaa vasta vähän aikaa, uusi asiakas- ja potilastietojärjestelmä on juuri tulossa käyttöön ja uusi organisaatio on toiminut vasta hetken. Näin nopea muutos herättää väistämättä kysymyksiä, ja Siun soten talouden ja toiminnan johtamisesta on syytä vetää johtopäätöksiä.

Terveydenhuollossa talous on olennainen, mutta ei tärkein mittari.

Henkilöstön vähentäminen voi vaikeuttaa hoitoon ja palveluihin pääsyä ja pahentaa terveysongelmia. On syytä muistaa, että jos sote-palveluiden riittävyys tai yhdenvertaisuus vaarantuu, hyvinvointialue voi yhtä lailla joutua arviointimenettelyyn ja pahimmillaan sen itsenäinen päätösvalta voi kaventua.

Vaihtoehtoja on myös esitettävä.

Voisiko valtio auttaa hyvinvointialueita kattamaan alijäämiä ja antaa maakunnille mahdollisuuden jäädyttää tai siirtää toissijaisia investointeja, kuten liikenne- ja voimalaitoshankkeita? Siun soten kumulatiivinen alijäämä oli vuoden 2025 lopussa 57,6 miljoonaa euroa ja hyvinvointialueiden yhteenlaskettu alijäämä Valtiovarainministeriön mukaan noin 1,7 miljardia euroa. Länsiradan, eli entisen Turun tunnin junan, koko hankkeen kustannusarvio on noin 3 miljardia euroa, ja valtio on sitoutunut pelkästään sen ensimmäiseen rakentamisvaiheeseen 385 miljoonalla eurolla sekä 520 miljoonan euron valtion takaamaan lainarahoitukseen.

Julkisessa taloudessa on siis kyse myös siitä, mitä pidämme tärkeimpänä.

Kaikkea ei voi tehdä yhtä aikaa. Jos joudumme valitsemaan, rahat pitää käyttää ensin siihen, mitä ihminen tarvitsee joka päivä: terveyteen, turvallisuuteen, työpaikkoihin ja arjen peruspalveluihin.

Siksi Suomen julkinen terveydenhuolto ja työpaikat pitää pelastaa.